UNELMIENI VUOSI 2018 + VUODEN ENSIMMÄISET ASUKUVAT

8.1.2018

Miksi vuosi 2018 tulee olemaan yksinkertaisesti parempi kuin yksikään edeltäjänsä? Koska piru vie päätän niin, vuosi 2017 oli yhtä kurap*skaa oikeasti, en tajua kuinka paljon yhteen vuoteen voi mahtua vastoinkäymisiä. Blogissakin olen näistä vähän avautunut, mm. koulun keskeyttäminen (ja kaikki sitä edeltänyt lähes burnoutin paikkeille ajanut stressi) ja isäni kuolema olivat isoja tekijöitä. Läheisen kuolema pistää stopin kaikelle, ensin sitä ei edes tajua ja sitten kun se iskee, niin se iskee ja kovaa. Kaiken sen henkisen kamppailun keskellä pitäisi pystyä hoitamaan kuitenkin niitä "virallisen puolen" asioita, mitä kuolemaan liittyy, sekä mm. isäni asunnon tyhjentämistä, missä jokainen tavara muistuttaa vain enemmän ja enemmän siitä mitä on tapahtunut.

hiljalleen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että asiat järjestyy.

Kaiken tämän lisäksi pitäisi pystyä jotenkin keskittymään muuhunkin elämään, sekä yrittää pitää oma talous kasassa, vaikka kalenteri näyttää töiden suhteen tyhjää, koska et pysty yksinkertaisesti vain työskentelemään. Onneksi kaikki on hoitunut nyt jotenkin ja hiljalleen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että asiat järjestyy ja elämä jatkuu, vaikka se suru pysyykin ja olen varmasti vielä täysin alkumetreillä edelleenkin koko käsittelyprosessin suhteen.



Unelmieni vuosi 2018


Toivon etten nyt jinxaa tätä koko vuottani tällä kirjoituksella, mutta vuodesta 2017 ei voida kyllä enää surkeammaksi pistää. Tottakai meillä oli häät viime vuonna ja niihin liittyi paljon hyvää, ihanaa ja uskomattoman siistejä juttuja, mutta muiden asioiden suhteen vuosi 2017 oli erittäin epämieluinen. 
Vaikka vuoden vaihtuessa ei nyt oikeasti tapahdu mitään kovin suurta ja mullistavaa, niin kyllä se uusi vuosi tuntuu aina jollain tapaa uudelta alulta.

Tänä vuonna ei uudenvuodenlupauksia tehty - tai no lupasin mukamas, etten ole myöhässä enää mistään, mutta se rikkoontui jo totaalisesti heti vuoden toisena päivänä, joten se siitä. Tämän sijasta tein päätöksiä, tai pikemminkin uskalsin lyödä ne nyt lukkoon vuosien pohtimisen jälkeen ja päättää toteuttaa unelmiani. Olen pohtinut vuosia tiettyjen asioiden tekemistä ja vaikka sinäänsä mikään ei ole estänytkään, niin en ole niitä varmaan saamattomuuden takia vain toteuttanut. Työkuvioni ovat olleet pitkään mm. tällainen juttu, olen vain tyytynyt tuttuun ja turvalliseen, enkä ole uskaltanut tehdä isompia muutoksia. Tämä vuosi tulee olemaan työrintamalla ehdottomasti parhain kaikista ja pääsen vielä alkuvuoden aikana availemaan näitäkin juttuja täällä blogin puolella enemmän.

Ärsyttää olla vähän salamyhkäinen, olen varmasti super ärsyttävä näiden "kerron tästä myöhemmin" -juttujeni kanssa, mutta olen kantapään kautta oppinut, että jos kailotan jokaisesta suunnitelmasta ja/tai jo sovitusta jutusta, mikä tapahtuu tulevaisuudessa, niin homma kusahtaa todennäköisesti jollain tavalla. Näitä "selkäänpuukotuksia" on sattunut vuosien mittaan jo ihan tarpeeksi, niin tutuilta, kuin myös lähes tuntemattomilta - oma onneni on joillekin jostain syystä täysin lainvastainen asia ja homma yritetään pilata keinolla millä hyvänsä.




TAKKI - H&M / PAITA - ZARA / HOUSUT - ZARA / KENGÄT - H&M / LAUKKU - MICHAEL KORS

Aion kuitenkin panostaa työjuttuihin ja niiden kehittämiseen, sekä tehdä myös asumistilanteellemme jotain; olemme asuneet kohta yhdeksän vuotta asunnossa, jota vihaan yli kaiken, enkä koe tätä kodiksi, missä on hyvä olla. Asioita ei tapahdu yhdessä yössä ja yleensä sen haluamansa eteen pitää tehdä paljon töitä, mutta olen aika päättäväinen luonne ja yleensä jos oikeasti haluan jotain, niin jollain keinolla sen sitten myös saan - vaikka siihen menisikin aikaa. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. elämäntapamuutokseni, jonka myötä olen tiputtanut painoa lähes 40 kiloa siitä, mitä pahimmillani olin. Blogin aloittamisen jälkeen olen muuttanut myös Motivaatio maanantai -postaussarjan avulla unirytmini paremmaksi, mitä se on vuosiin ollut ja nykyään elän ihan "normaalin rytmin" mukaan, mikä tuntui aikaisemmin täydeltä mahdottomuudelta.

Blogiin aion panostaa myös tänä vuonna ihan hurjasti ja parin viikon sisään pääsen kertomaan tämän vuoden ensimmäisestä isommasta jutusta! Kuvien laadun suhteen tapahtuu myös parannusta, olen ollut jo pidempään ostamassa parempaa objektiivia kameraan ja joulupukki toikin mukavasti lahjakortin Giganttiin, joten pääsen vihdoinkin toteuttamaan tämänkin haaveen. On ollut ihanaa myös huomata, että kuinka lähipiirinikin on innostunut asukuvien kuvaamisesta, samalla kun saa näppärästi otettua heistäkin kuvia ja vaikkei kukaan blogia pidäkään, niin nykypäivänä uusi kuva Instagramiinkin on kiva juttu. Tämän lisäksi on ollut ihanaa kuvata mm. Annan kanssa (Annan blogi: Anna Oon) ja muutenkin viettää ihan vain aikaa niiden kuvailujen ohella.

Tämä rouva salamyhkäinen pistää kuitenkin pillit pussiin tämän postauksen osalta ja lähtee hoitamaan lisää salamyhkäisiä juttuja palaveriin Helsingin keskustaan. Kaikki tietää sen fiiliksen, kun jotain siistiä on tapahtumassa vaikka sitten sillä työrintamalla, mutta et uskalla paljastaa kaikkea, kun pelkäät, että jotain pahaa muuten tapahtuu, muttet malttaisi kuitenkaan olla hehkuttamatta siitä... Jep, ärsyttävää, mutta ehkäpä edes joku samastuu.

Millaisia unelmia teillä on tälle vuodelle 2018? Vai onko kaikki yhtä salamyhkäisiä, kuin itse allekirjoittanut...?

Kuvat: Anna Oikarinen / editoitu itse.

1 kommentti:

  1. Ai että tsemppiä neiti Salamyhkäinen! Onneksi ehditään vielä nähdä ja kuvailla ennen mun lähtöä. Toivon kyllä kaikkea hyvää sulle tälle vuodelle ja uudet suunnitelmat kuulostaa NIIIN kivoilta! Palataan pian kaikkiin asioihin. Ihanaa maanantaita Laura <3

    VastaaPoista

Latest Instagrams by @risingmess