SYYSASU JA PIENIÄ MURHEITA

5.11.2017
Huhhuh, takana on aivan älyttömän raskas viikko ja se on näkynyt kyllä niin omassa jaksamisessa ihan henkisesti ja fyysisesti, kuin täällä blogin puolellakin parin päivän hiljaisuudessa. Olen kahtena iltana kirjaimellisesti itkenyt itseni uneen, ihan vain sen takia, että takana ollut päivä on ollut niin stressaava ja rankka, sekä myös kaikista niistä syistä, että en ole enää jaksanut tehdä pitkän päivän jälkeen asioita, joita olen halunnut tehdä, esim. kirjoittaa blogia tai yksinkertaisesti katsoa vain Netflixiä.

Tiesin jo alkuvuonna kouluun hakiessani, että yrittäjyyden ja iltakoulun yhdistäminen tulee olemaan rankkaa, mutta kun tähän lisää vielä kaiken häästressin, mikä nyt onneksi suurimmaksi osaksi loppui elokuussa tanssittuihin häihimme, tuntuu tämä vuosi olleen jotenkin vain yhtä suurta stressiä. Iltakoulu ei ole myöskään enää pelkkä "iltakoulu" vaan on päiviä, kun koulu alkaa jo kello 13 ja loppuu lähempänä yhdeksää illalla. Koulu sijaitsee myös toisella puolella pääkaupunkiseutua omasta asunnostamme ja pelkkiin matkoihin menee jo älyttömästi aikaa. Tämän lisäksi pitäisi tehdä vielä töitä, huolehtia koirasta ja sen lenkeistä, sekä pitää asunnosta huolta ja ihan itsestänikin. Välillä tuntuu, että joudun aikatauluttamaan asiat niin, että hiustenpesun sijasta valitsen vartalosuihkun, kuivashampoon ja taas yhden ponnaripäivän, sekä ruoanlaittokaan ei tunnu sopivan mihinkään väliin, joten syön lämpimän aterian sijasta proteiinipatukkaa samalla kun ajan koululle.

Kalenterissani seuraava vapaapäivä on vapaapäivä siitä syystä, että minulta poistetaan viisaudenhammas - tosin viime kerralla viisaudenhampaan poistamisen jälkeen tälläkään ei ollut näköjään väliä, koska lopulta päädyin kipulääkkeiden kanssa itku silmässä tekemään töitä. 



Olen kokenut elämäni aikana yhden burnoutin, niinkin pahan, että olin lopulta vuoden sairaslomalla. Tässä oli nyt paljon muutakin taustalla (ja ehkä joskus uskallan täällä blogissakin kertoa tästä tarkemmin), mutta eipä tämä nykyinen tilanne tunnu enää kovin paljon erilaiselta, mitä aikaisemmin burnoutin partaalla ollessani. Onneksi olen sen verran viisaampi aikaisempien kokemusten takia, että olen osannut ottaa tämän asian puheeksi ja olen nyt mm. koululla keskustellut asiasta ja olemme yhdessä pohtineet eri opettajien kanssa sitä, miten asioiden tulisi jatkua kohdallani tulevaisuudessa. Kirjoitan tästä vielä myöhemmin, koska olen oikeasti suurien päätösten keskellä ja en usko todellakaan olevani ainoa ihminen maailmassa, joka on joutunut pohtimaan näitä samoja asioita, joten tämä aihe tarvitsee ehdottomasti oman blogikirjoituksensa.

Tällä hetkellä blogin nimi, Rising Mess, tuntuu kuvaavan paremmin kuin hyvin koko elämääni - ehkäpä olin jo kaukaa fiksu tämän blogin nimeämisen kanssa, sillä tottakai se oma elämäni välittyy näihin kirjoituksiin, aina ei kaikki voi vaan onnistua ja elämä ei ole täydellistä. Viime aikoina on myös tuntunut siltä, että ystävistäni on tullut etäisempiä. Olen pitänyt ehkä itsekin huonommin yhteyttä kiireiden takia, mutta liekö sitten heidän puoleltaan sitä, että moni ystäväni tietää nämä kiireeni arjen kanssa ja on itsekin lopettanut yhteydenpidon tästä syystä, jotenkin antaen "tilaa", koska "ei sillä oo kuitenkaan varmaan aikaa ikinä nähdä". En koe kenenkään kohdalla, että olisin ajautunut jotenkin tilanteeseen, missä ystävyys olisi jotenkin tullut tien päähän, mutta jonkin sortin ystävyyden herättelyä tulisi ehkä tehdä, sillä ne ystävät ovat kuitenkin se suuri voimavara.

Onneksi tiedostan nämä asiat ja vaikka toisaalta lisään vain lisää stressiäni sillä, että yritän kaiken muun ns. pakollisen lisäksi sopia kalenteriini näkemisiä ystävien kanssa, onneksi olen kaikesta huolimatta tehnyt niin. Vaikka välillä tekisi varmasti hyvää vain jäädä makaamaan koko päiväksi kotiin ja olla oikeasti tekemättä mitään, mutta tätä samaa voi tehdä myös sen ystävän kanssa, eli vain olla, jutella, syödä ja välillä olla vaikka ihan hiljaa ja selata vaikka omaa puhelinta kaikessa rauhassa. Tällä viikolla mahdutin näiden pakollisten stressaavien kiireiden keskelle pari näkemistä, tapasin arkena ystäväni ennen koulua ja emme tehneet mitään muuta kuin vain olimme, ja viikonloppuna vietin yhden illan siskoni luona saunoen ja katsoen telkkaria, sekä tutustuin myös uuteen ihmiseen kahvin äärellä.



Moni (ainakin tuttavani) varmasti miettii, että miksi tuhlaan ylimääräistä aikaa ja energiaa tähän blogiini, mutta olen aiemminkin sanonut, että tästä on tullut lyhyen ajan sisään suuri voimavara. Kirjoittamista rakastavana ihmisenä näiden omien "murheiden" (ja niiden iloistenkin asioiden) vuodattaminen johonkin, tässä tilanteessa tänne blogiin, antaa jollain tapaa fiiliksen, että saan ne asiat edes hetkellisesti pois päästäni vuodattamalla ne jonnekin muualle. Ja blogi on tuonutkin paljon positiivista mukanaan ja on ollut ihanaa löytää samanhenkisiä ihmisiä blogimaailmasta - on mahtavaa nähdä myös sen omankin uskaltamisen rajat ja oikeasti tutustu uusiin ihmisiin, sekä oikeasti myös sopia konkreettisesti tapaaminen.

Me tavattiin lauantaina ihanan Annan kanssa, olin aikaisemmin lukenutkin Annan blogia Anna oon, ja päädyttiin kahvittelemaan, kun Anna kommentoi yhtä blogipostaustani ja ehdotti ohimennen, että pitäisikö meidän ottaa kamerat käteen. Siis aivan mahtavaa, päätin tarttua tähän ja nopeasti oltiinkin sovittu treffit kahvin äärelle. Oli ihan älyttömän siistiä tavata pitkästä aikaa uusia ihmisiä, todettiin molemmat, että tuli vähän sellainen fiillis, että ihan kuin olisi ollut menossa sokkotreffeille. Olen moneen ystävääni tutustunutkin nuorempana internetin kautta ja oli jotenkin jopa nostalgista toteuttaa näkeminen nyt vähän samaan tapaan, mitä aiemminkin nuoruudessani. Meidän "sokkotreffit" oli menestys ja oli ihana tutustua Annaan ja hyödyntää vielä puolin ja toisin sitä, että molemmilla on kiinnostus asukuviin ja kuvaamiseen.



Vaikka takana oleva viikko olikin aivan älyttömän kauhea niin monella osa-alueella, oli viikonloppu oma pelastuksensa. Annan tapaamisesta jäi älyttömän hyvä fiilis ja esim. blogiasioista puhuminen ihmisen kanssa, joka myös blogia kirjoittaa, on aina aivan eri asia, kuin puhua asiasta ihmisen kanssa, jolla ei sitä omakohtaista kokemusta asiasta ole. Asukuvien suhteen kaksi (bloggaaja-)päätä yhdessä on myös parempi kombo, kuvausideoita ja -vinkkejä pystyy jakamaan keskenään, eikä kameran toisella puolella ole henkilöä, joka kyllästyy parin kuvan jälkeen ja kysyy koko ajan, että "joko ollaan valmiita?". Kiitos vielä Annalle, piristit päivääni suunnattomasti ja oli ihana käydä kuvaamassa, sekä muutenkin tutustua.

Itse postauksen asusta sen verran, että päätin ottaa vielä kaiken ilon irti siitä, että lauantaina oli vähän lämpimämpi päivä ja uskalsin lähteä toppatakin sijasta nahkarotsilla liikenteeseen. Mukana oli varmuuden vuoksi kaulahuivikin, mutta säät kohteli sen verran suotuisasti, etten tarvinnut huivia päivän aikana ollenkaan. Ylitin myös oman mukavuusalueeni siinä, että pitkästä aikaa uskalsin pukeutua hameeseen ja sukkahousuihin tähän vuodenaikaan, sillä vaikka mekkoja ja hameita käytänkin, pidän niitä yleensä vain ja ainoastaan kesäisin, kun pärjää ihan paljailla säärillä ilman sukkahousuja. 



HATTU: H&M
TAKKI: ZARA
NEULE: LINDEX
HAME: NEW LOOK
KENGÄT: DISNKO / ATTITUDE
LAUKKU: MICHAEL KORS

Toivottavasti tuleva viikko toisi tullessaan jotain muutakin, kuin pelkkää stressiä ja murhetta, ja itseasiassa voin ainakin sen verran paljastaa, että huomisen Motivaatio maanantain -postaus tulee olemaan jotain aivan muuta, mitä viime viikon huonot tulokseni. Vaikka viikko onkin ollut rankka, olen saanut kuitenkin asioita aikaiseksi ja hyvä niin, sillä siinä vaiheessa ollaan jo tosi huonossa jamassa jos vain luovuttaa kaiken suhteen, eikä oikeasti löydä sitä iloa enää mistään.


2 kommenttia:

  1. Hei aiiivan ihanasti kirjoitettu ja samat fiilikset täällä! Ja burn-outista ja muistakin voidaan jakaa kokemuksia kun ensi kerran nähdään! Minä en oo vielä ehtinyt meidän tuotoksia kunnolla katseleen, mutta ihania niistäkin tuli (mitä pikaisesti selailin). Ja kaksi päätä on aina parempi kuin yksi! Kiitos vinkeistä ja seurasta ❤😍 Oot kyllä upeee 👌🦄😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin seurasta ja kuvista, oli ihan mahtavaa nähdä! 😍 Kuten kirjotinkin, niin on kyllä siistiä tutustua uusiin tyyppeihin ja ihanaa kun meilläkin juttua riitti, piristit mun päivää aivan suunnattomasti! ❤️

      Poista

Latest Instagrams by @risingmess