OUR WEDDING: HÄÄOHJELMA

8.11.2017
Vuorossa on taas kerran paluu elokuussa tanssittuihin häihimme, nyt on luvassa paljon vinkkejä tuleville morsiamille hääohjelmasta - se nimittäin on kuitenkin se yksi oleellisimmista asiosta häiden kanssa. Aion myöhemmin vielä tehdä itse päivän aikatauluttamisesta oman postauksensa, tämä postaus keskittyy nyt lähinnä vain siihen ohjelmaan ja tarkemmin sen sisältöön. Aikaisemman Our Wedding -postaussarjan blogikirjoituksen häiden ruokailusta voit käydä lukemassa täältä. Postauksen kaikki kuvat on ottanut ihana hääkuvaajamme Mikko Pääkkönen, kiitos taas miljoonannen kerran siitä, että ikuistit häämme kuviksi! Olen myös aikaisempien postauksien tapaan rajannut muutamaa kuvaa, jotta vieraidemme kasvoja ei näy, en halua että kellekään tule ahdistusta siitä, että kuvat ovat julkisesti blogissa esillä.

Eli pieni kertaus taas häistämme, meidät vihittiin elokuussa Tapanilan kirkolla ja hääjuhla pidettiin kävelymatkan päässä Tapanilan VPK:lla. Otimme myös ennen vihkimistä First look -kuvat ja muut hääpotretit. Our Wedding -postaussarjan kaikki postaukset löytyvät tästä, jos haluat lukea tarkemmin muista hääjutuistamme.


Meillä oli viitisenkymmentä vierasta ja alusta saakka oli tarkoitus saada päivästä tietenkin meidän näköinen; rento ja hauska ilman mitään turhia jäykistelyjä. Meillä oli alun perin melkein sata nimeä vieraslistalla, mutta lopulta karsittiin sitä puolella – ja tämä oli ihan oikeasti paras päätös ikinä. Meillä meni nyt jo aivan älyttömästi rahaa häihin ja kun mietin nyt, että olisimme joutuneet maksamaan vielä puolet enemmän suuremmasta vierasmäärästä, niin ei hyvää päivää, olisimme varmaan aivan konkurssissa. Muutenkin häissä pitää mielestäni olla ne itselle ja puolisolle tärkeät ihmiset ja jos joku suuttuu siitä, ettei saa kutsua häihin, niin siinä sitten mielestäni suuttuu.

Meillä olisi aina voinut olla myös mahdollisuus mennä kahdestaan maistraatissa naimisiin ja olla järkkäämättä mitään suuria hääjuhlia, jolloin vieraslistalla ei olisi ollut ketään. Häät ja raskaus tuntuvat vain aina olevan sellainen asia, mihin kuka tahansa saa puuttua ja asiat pitää tehdä ”juuri tietyllä tavalla”, koska "se nyt vain on perinne" jne. Höpöhöpö, jokainen hääpari saa ihan itse päättää millaiset pippalot pitävät ja ketä sinne kutsuvat. Meillä jäi kyllä valitettavasti lopulta myös muutama tärkeä ihminen vieraslistalta pois, jotka olisin halunnut paikalle, mutta lopulta se budjettipuoli oli se suurin ratkaisija ja onneksi moni tämän ymmärsikin.

Jottei mene liiaksi avautumiseksi, niin hypätään siihen itse ohjelmaan! Ensimmäisenä juhlapaikalle saavuttaessa kirkon jälkeen meillä oli onnittelujono, otimme mieheni kanssa vieraamme vastaan juhlapaikan ovella. Pitopalvelu oli kaatanut valmiiksi skumppalasit ja onnitteluiden jälkeen vieraat saivat ottaa skumppamaljansa ja etsiä salista oman paikkansa. Kun kaikki olivat löytäneet istumapaikkansa, kuulutti bestman meidän ensimmäistä kertaa "herra ja rouva Pensasmäkenä" juhlasaliin ja tätä seurasi bestmanin ihana maljapuhe - lyhyt, ytimekäs ja hauska. Tämän jälkeen vieraat saivatkin sitten nostaa meille maljan ja kaikki pääsivät tyhjentämään niitä skumppalasejaan.




Alkumaljan jälkeen pidin myös itse "puheen", joka keskittyi lähinnä siihen, että nopeasti kiitin vieraitamme siitä, että he olivat siellä kanssamme juhlistamassa tärkeää päiväämme, mutta tämän jälkeen kerroinkin sitten pusupenkistä ja salatehtävistä, jotka olivat ns. jatkuva ohjelma kaiken muun hääohjelman taustalla niistä kiinnostuneille.

Meillä oli myös pieni tutustumisleikki, kaasot ja bestmanit olivat kehitelleet valmiiksi kysymyksiä, jotka heijastettiin kankaalle. Minä ja mieheni emme saaneet nähdä näitä, vaan meidän piti arvata vieraiden viittaamisen perusteella, että mistä kysymyksestä on kyse. Kysymyksinä oli mm. "kuka on ollut morsiamen kanssa festareilla" ja "kenet sulhanen on taklannut lätkäpelissä". Oltiin aivan älyttömän surkeita mieheni kanssa tässä, mutta se teki tilanteesta omalla tavallaan hauskan, vaikka vielä näin alkuvaiheessa kaikki tuntuivat olevan ehkä aavistuksen verran jännittyneitä ja muistan itsekin pohtineeni, että tuleekohan tästä mitään, että mitä jos kukaan ei viihdykään ja kaikilla on tosi tylsää.



Tutustumisleikin jälkeen siirryttiin ruokailuun, pitopalvelu tuli kaatamaan viiniä pöytiin ja tästä lähdettiin sitten pöytäkunnittain hakemaan ruokaa. Ruokailun aikana tilanne muuttuikin hiljalleen rennommaksi, meillä tuli Spotifysta hiljaisella taustamusiikkia ja tottakai kun viinit oli kaadettu ja "baaripöytä" avattu, niin koko tunnelma tuntui hiljalleen muuttuvan vähän rennommaksi ja yhtäkkiä juhlasalissa olikin käynnissä kova puheensorina.

Kun olin itse syönyt, kävin vähän hätistelemässä vieraita salatehtävien ja pusupenkin pariin, sillä kaikki vaikuttivat alkuun vähän nihkeiltä niiden suhteen. Muistutin vielä siitä (mitä olin sanonut alkuun "puheessani" salatehtävävistä), että salatehtävät on tehty niin, että siellä ei ole mitään pahoja tai liian vaativia juttuja ja käytönnössä kuka tahansa vieraistamme voi niitä suorittaa. Tässä oli myös omana porkkanana se, että salatehtävät oli samalla kilpailu - niitä eniten suorittanut palkittaisiin myöhemmin illalla. Hiljalleen vieraat uskaltautuivat tekemään tehtäviä ja lopulta tehtävät meinasivat loppua jo kesken, niistä tuli ehdottomasti yksi illan kohokohdista. Sama tapahtui myös pusupenkin kanssa, yhtäkkiä siinäkin oli jo ihan kiitettävästi ruuhkaa. Pussailustakin oli luvattu palkinto, vieraat saivat jättää pusun jälkeen "pusulapulle" pussaajien nimet ja tarkoituksena oli sitten arpoa näistä myöhemmin yksi pussailijapari, joka palkittaisiin.







Salatehtävät ja pusupenkki olivat vierekkäin eteisaulassa, lokaatio näille oli hyvä, sillä osa käveli näiden ohi ulos aina tupakoimaan, eteisaulassa oli myös miesten ja naisten wc:t ja tämä oli sellainen hyvä keskeinen paikka näille taustalla toimiville pikkutehtäville. Olin tehnyt molempiin omat ohjeistukset ja säännöt, mm. salatehtävissä oli, että yksi kerrallaan ja vasta sen suoritettua voi ottaa uuden. Salatehtäviä oli lähes 300 kpl ja ne loppuivat n. neljässä tunnissa, milloin olikin sitten aika siirtyä jo käymään niitä läpi. Niin salatehtävät, kuin pusupenkki oli täysin omalla vastuullani ja halusin ns. "houstata" nämä, vaikka yleensä ehkä tämmöiset tehtävät annetaan eteenpäin kaasoille ja bestmaneille. Olin n. 50 tehtävää ottanut mukaan valmiina, eli sellaisia mitä löysin itse googlettemalla ja ehkä 100 kpl keksin yhdessä kaason, sekä bestmanin vaimon kanssa ennen häitä, ja loput keksinkin itse.

Olin ainoa, joka tiesi kaikki tehtävät ja nautin tästä niin paljon, kun tein pieniä källejä kaasoille, bestmaneille, miehelleni, sekä mm. myös siskoilleni ja mieheni veljelle. Salatehtävissä saattoi olla esim. "käy haastamassa miehen veli kivi-paperi-sakset otteluun" tai "käy kysymässä mistä morsiamen sisko tuntee morsiamen". En tiedä kuinka moni morsian on seonnut yhtä pahasti näistä tehtävistä, mutta eräänä iltana (pikemminkin aamuyönä) kun väänsin näitä tehtäviä tietokoneella silmät ristissä, enkä edes aamulla muistanut mitä kaikkea olin kirjoittanut, päätin viedä tämän perinteisen salatehtävän idean vielä pidemmälle. Lopulta kehittelin tämän "peruspelin" sisään toisen pelin, eli salatehtävät lähti aivan uudelle tasolle.

Salatehtävät oli jaettu kahteen purkkiin, toisessa oli paperilapuilla uusia salatehtäviä ja toiseen laitettiin nimen kera jo suoritetut salatehtävät. Näiden uusien tehtävien joukossa oli viisi kappaletta näitä "super-extra-bonus-salatehtäviä", joissa luki "BONUSTEHTÄVÄ - tuo lappu morsiamelle ja saa lisätehtävä". Olin askarrellut itselleni häälaukkuuni pienen pussukan, jossa minulla oli nämä erikoistehtävät ja sieltä kaivoin sitten uuden tehtävän, joka oli kahden pisteen arvoinen (kun muuten yksi suoritettu tehtävä laskettiin yhdeksi pisteeksi). Tämä oli aivan älyttömän hauskaa, kaikki bonustehtävän saaneet tulivat aivan ihmeissään tuomaan minulle lappua ja ilmeet olivat vielä enemmän näkemisen arvoisia, kun kaivoin pikkupussukasta uuden tehtävän. Teen varmaan jossain vaiheessa vielä oman postauksen näistä tehtävistä, sillä netistä tuntui löytyvän vain niitä muutamaa kymmentä samaa tehtävää, joten voisin kertoa muillekin vinkiksi niitä omia tehtäviäni, mitä tuli silmät ristissä keksittyä aamuyöstä.




Vieraskirjaa en halunnut meille ollenkaan, joten päädyimme lopulta tähän "Huojuva torni" -peliin ja "vierastornipalikoihin". Ihastuin tähän ideaan niin paljon yhdessä Facebookin hääryhmässä, kun muutkin morsiamet siellä kovasti pohtivat jotain korvaavaa ideaa vieraskirjalle. Tämä oli mielestäni erittäin passeli ratkaisu meille, palikkaan ei tarvinnut kirjoittaa mitään älyttömän pitkiä juttuja, joten palikan tekeminen oli helppoa ja ideana tämä, että meille jää tästä pelattava muisto kaapissa lojuvan vieraskirjan sijasta, oli toteuttamisen arvoinen.

Nämä yllämainitut salatehtävät, pusupenkki ja vieraspalikoiden kirjoittaminen olivat tosiaan niitä taustalla tapahtuvia ohjelmia ja tämän lisäksi meillä oli vielä muutama muu ohjelmanumero. Suurimmaksi osaksi häissämme oli kuitenkin sitä ihan "vapaata hengailua" ja tämä on oikeasti ihan parasta, ei kukaan jaksa istua koko päivää minuuttiaikataulutetun hääohjelman kanssa, vaan välillä pitää saada vaan olla ja seurustella muiden kanssa. Halusimme yhden hääleikin päivään (alun tutustumisleikkiä en tähän laskenut) ja päädyimme tähän perinteiseen, missä morsiusparilta kysytään kymyksiä heidän istuessaan selin. Monesti tässä leikissä ottavat molemmat käsiin yhden oman kenkänsä ja puolison kengän, ja siinä vaiheessa kun kysytään esim. "kumpi teillä siivoaa", nostetaan sen kenkä, joka omasta mielestä ne asiat hoitaa. Meillä tämä toteutettiin kylttien kanssa, sillä ajattelin, että päästään helpommalla, kun miehen ei tarvitse availla kengännauhojaan ja säätää niiden kenkiensä kanssa.




Tämä leikki ei ollut mikään pitkä, kysymyksiä oli muistaakseni parikymmentä ja kaasot olivat kehitelleet nämä, joten meillä ei ollut tietoa niistä etukäteen. Olin ajatellutkin, että olemme mieheni kanssa kuitenkin niin itsepäisiä, että molemmat väittävät tietenkin itse tekevänsä aina kaiken ja tästä saatiinkin sitten sellaista pientä hauskaa vääntöä aikaiseksi, kun katselimme salaa mitä toinen vastasi. Vierailla ainakin vaikutti olevan hauskaa, nauru raikasi ja tämä oli hyvä ja nopea hääleikki hääpäivään.

Olin pyytänyt kaasoilta, että viimeisenä kysyttäisiin "kuka jättää sukkia lattialle" -kysymys ja pyysin, että tytöt lisäävät kysymyksen listalle sen suurempia kyselemättä. Kun tämä kysymys viimeisenä koitti, muka pohdimme mieheni kanssa, että kumman kyltin sitä nostaisi, mutta yhteistuumissa käännyimmekin nostamaan tuolien takaa piilosta kyltin, missä luki toisen bestmanin nimi. Tästä saatiin hyvät naurut, kun monella vieraallamme oli tiedossa tämä sukkajuttu ja bestmanin vaimon pieni turhautuneisuus siihen.

Meillä oli ohjelmassa myös "kimpun ja sukkanauhan heittäminen", tosin vähän modernimmalla tavalla. Oma kimppuni oli tekokukista ja Taru Sormusten Herrasta -kirjan sivuista itse tekemäni kestokimppu ja tätä en missään nimessä halunnut heittää, enkä myöskään ostaa oikeaa kimppua pelkäksi heittokimpuksi. Sukkanauhan kanssa oli vähän sama juttu, että vaikka se minulla oli, niin halusin pitää sen itse muistona, enkä luopua siitä. Tähänkin ideaan törmäsin Facebookissa hääryhmässä, joku oli häissään heittänyt hauskasti kuvioituja "Happy Socks" -sukkia ja päädyttiin toteuttamaan tämä sama. Tytöille heitettiin sydänkuvioidut kukat, jotka käärin kimpun symboliksi kukkapannan ympärille ja pojille lähti kirsikkakuvioidut sukat sukkanauhan ympärillä (mikä ei tosiaan ollut missään vaiheessa itselläni, vaan sukkanauha oli ylimääräiseksi jäänyt eBayn hutiostos). 







Ennen heittoa pidin puheen siitä, että päädyimme tähän sukkajuttuun sen takia, että halusin jonkun "konkreettisen palkinnon", jonka eteen ihmiset olisivat valmiita kisaamaan oikein kunnolla. Perustelin tällä sitä, että kun en itse voi enää kimppua jatkossa napata, niin haluan nähdä nyt muiden taistelevan samoin, mitä itse olen aikaisemmin muiden kimpuista taistellut. Olen oikeasti ollut aivan sekopää ystäviemme häissä, olen heittänyt aina korkkarit jalasta syrjään ja taputellut kyynerpäitäni "taistelun" merkiksi ja yhdissä häissä makasin toisen vieraan kanssa maassa ja taistelimme kimpusta. Minusta löytyy myös kuvasarja, jossa juoksen hullunkiilto silmissä kaikkien edestä ja yritän kaikin voimin hypätä kimppua kohti, samalla kun osa jo perääntyy kauhuissaan.

Motivaatiopuheeni toimi hyvin ja saatiinkin pientä skabailua aikaiseksi. Mielestäni oli kiva, että pidimme tämän "perinteen", vaikka toteutimmekin sen vähän erilaisella tavalla. Juuri tällaisilla pienillä asioilla saimme häistä meidän näköiset. Puheitakaan meillä ei pidetty sen enempää, kuin bestmanin pitämä alkumaljapuhe ja tämän lisäksi kaasot ja bestmanit näyttivät pienet pätkät meidän polttareista videomuodossa muille vieraille ja sanoivat pari sanaa.

Kun hääjuhla oli edennyt siihen pisteeseen, että olimme syöneet, kakku ja kakkukahvit oli myös nautittu, hääleikit leikitty ja salatehtävät ja pussailut suoritettu (kun tosiaan ne salatehtävät loppuivat siinä iltaa myöten), oli aika siirtyä hiljalleen viimeiseen ohjelmaan ennen illan jorailuja, eli häävalssiin. Ennen häävalssia oli luvassa kuitenkin aiemmin lupailemani "palkintogaala" näistä salatehtävistä ja pussailuista, joten samalla kun kaasoni kiinnittelivät pitkää laahustani napein ylös häävalssia varten, kävin itse läpi salatehtävä- ja pusulappuja.




Palkintogaala oli hauska lisä, juonsin tämän itse, sillä olinhan ainoa, joka tiesi kaikki salatehtävät ja samalla pääsin kertomaan myös tästä lisäpelistä, mikä pelin sisällä oli ollut. Palkitsimme eniten tehtäviä suorittaneen skumppapullolla (lopullinen tulos voittajalla oli lähemmäs 40 suoritettua salatehtävää) ja kun kakkos- ja kolmossijan jakoi aviopari, saivat he yhteisen pokaalin tästä kunnianosoituksena.

Alunperin pusupenkillä käyneistä pussailijoista piti vain arpoa voittajat, mutta kun toisen bestmanin vaimo tuntui pussanneen lähes kaikkia vieraita ja repeilin koko ajan lukiessani pusulappuja, päätin palkita hänet tästä suuresta omistautumisesta pelille ja valitsin palkintoa jakamaan mielestäni parhaimman pusukaverin kaikista, joka oli sulhasen äiti. Molemmille oli palkinnoksi omat rasiat (6kpl) Brunbergin Suukkoja. Palkitsin vielä pokaalilla extrapalkintona mieheni veljen, jolla oli jokaisessa suoritetussa salatehtävässä aina joku älytön oma lempinimi ja niiden kanssa oli käytetty niin paljon mielikuvitusta, että se oli palkitsemisen arvoista. Mitään kovin ihmeellisiä nämä meidän palkinnot eivät tosiaan olleet, mutta enemmänkin se idea ja fiilis toi sen hyvän mielen ja vieraat hurrasivat hulluna läpi palkintogaalan.

Tästä siirryttiin sitten siihen häävalssiin, meillä oli biisinä ihana Ed Sheeranin Perfect ja oli ihana kuulla jälkeenpäin, että moni vieraistamme oli herkistynyt ja jopa tirauttanut muutaman kyyneleenkin tanssimme aikana. Faktahan on kuitenkin se, että vaikka päällisin puolin tanssi näytti täysin onnistuneelta ja siltä, että katsoimme super rakastuneina toisiamme (miten muut tätä kuvailivat jälkeenpäin), annoin ohjeita muiden huomaamatta hymyillen ja suuta liikuttamatta ja samaa teki myös mieheni. Meidän keskustelu häävalssin aikana oli käytännössä "ahdistaa kun saakeli kaikki tuijottaa", "ihan justiinsa tulee se pyörähdys ja kuolet jos ryssit sen", "Saakeli mitä p*skaa"... Emme olleet tanssineet kertaakaan alusta loppuun ennen häitä koko häävalssia, joka kerta saimme jonkun riidan siitä aikaiseksi, kun aina toinen ryssi jotain ja meillä oli vielä pelkän perus valssin lisäksi ihan kunnon koreografia tanssissa pyörähdysten ja taivutusten kanssa.




Häävalssi sujui kuitenkin täydellisesti ja hyvä niin, sillä se kruunasi hyvin hääjuhlan. Tämän jälkeen oli soittolistalla vielä muutama ihan normaali valssibiisi ja kaikki pääsivät pyörähtelemään tanssilattialle. Valssimisen jälkeen laitettiin valoja himmeämmäksi, bilelista käyntiin, sekä musiikkia vähän kovemmalle. Viimeiset pari tuntia meillä menikin sitten täysin vapaan hengailun merkeissä, vieraille oli iltapalaa tarjollaa ja varsinkin tytöt viihtyivät hyvin tanssilattialla.

Meillä ei ollut ollenkaan bändiä häissämme, tiputimme sen vaihtoehdon siinä vaiheessa pois, kun karsimme vieraslistaa pienemmäksi ja aloin pohtimaan, että onko bändi sen kaiken rahan arvoinen, jos vieraitakaan ei ole niin paljoa ja osaa ei kuitenkaan kiinnosta tanssiminen, vaan ehkä enemmänkin se hengailu esim. ulkona sauhupaikalla. Päätin toteuttaa kaiken musiikkipuolen Spotifyn kautta ja tämä toimi hyvin - musiikki tuli työpuhelimestani, joka oli lentotilassa ja kaikki musiikki oli tallennettu offline-tilassa toimivaksi. Juhlapaikalla oli hyvä äänentoistojärjestelmä ja puhelin oli tässä kiinni aux-piuhalla ja musiikkipuoli toimi näin vallan mainiosti!




Juhlapaikalla lopettelimme yhdentoista aikoihin illalla ja meillä tuli bussikyyti juhlapaikan pihaan ja vei siitä halukkaat jatkoille Helsingin keskustaan Ravintola Teatteriin. Menimme mieheni kanssa myös jatkoille, meillä oli kuitenkin oma kyyti tilattuna Kovaselta ja se lähti n. 15 minuuttia aiemmin ennen muita vieraita, kävimme nopeasti hotellilla vaihtamassa hääpukuni jatkomekkoon. Olimme hääyön samassa Hotelli Marskin sviitissä, missä olin ollut kaasojeni kanssa myös edellisen yön ja hotelli sijaitsee n. 200 metrin päässä Ravintola Teatterista, joten pääsimme siihen nopeasti vieraitamme vastaan. Meillä oli varattuna sohvaryhmä klubiterassin puolelta ja olin tehnyt ennakkotilauksen kuohuvasta koko pöytäseurueellemme. Olimme jatkoilla pari tuntia mieheni kanssa ja tästä siirryimmekin sitten takaisin Hotelli Marskille.

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, miten häidemme ohjelma sujui, takana oli paljon suunnittelua ja askartelua, mutta kaikki oli sen arvoista, varsinkin sen takia, kun kaikki sujui tosiaan niin vaivattomasti. Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä tuleville morsiamille, itse ainakin googlettelin hulluna kaikkia näitä asioita ennen häitämme ja luin kaikkia mahdollisia blogipostauksia siitä, miten muiden hääohjelma on toteutettu. Meidän häistä on tulossa vielä pari postausta, ennen kuin laitan tämän Our wedding -postaussarjan pakettiin, mutta muuten hääjutut jatkuvat yleisesti aina silloin tällöin täällä blogin puolella. Olen aikaisemminkin siitä sanonut, mutta ensi vuonna suuntaan omien työkuvioiden suhteen enemmän juuri hääbisneksen pariin, sekä muutenkin olen älyttömän kiinnostunut mm. häämuodista ja tämä tulee myös täällä blogissa näkymään, vaikka tämä ei pelkästään hääblogi olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Latest Instagrams by @risingmess