LUOVUTTAJA LUUSERI VAI ROHKEA PÄÄTÖS?

23.11.2017
Psst! Jos et ole käynyt vielä linkkaamassa blogiasi lukuehdotukseksi minulle, niin voit tehdä sen tässä postauksessa. Etsin uutta luettavaa ja nyt voit jättää blogisi osoitteen, sekä pienen esittelytekstin siitä postauksen kommenttikenttään.

Vihjailinkin aiemmin mm. tämän viikon Motivaatio maanantai -postauksessa, että elämässäni on asioita, joita pitää saada päätökseen, sekä lupasin kirjoittaa tästä oman postauksen. No nyt on tullut aika tarttua tuumasta toimeen, kun asioita on saatu päätökseen ja olen vain niin huojentunut. Elikkäs, lopetan! Tai no siis keskeytän, enkä missään nimessä blogia, vaan kouluni.


Olen kirjoitellut tänne blogiinkin (ehkä vähän liiankin moneen postaukseen) siitä, kuinka olen tosi stressaantunut, väsynyt ja mm. Motivaatio maanantai -postaussarjankin yhden viikon tavoitteena oli, että löytäisin edes yhden illan, jolloin saisin vain olla ja katsoa telkkaria, koska edes näin yksinkertainen asia ei ole ollut viime aikoina itsestäänselvyys. Aloitin opiskeluni aikuispuolella parturi-kampaajaksi tämän vuoden toukokuussa ja takana on niin rankka puoli vuotta, että jos en olisi nyt tehnyt tätä radikaalia ratkaisua, olisin varmaan lähiaikoina löytänyt itseni sairaalasta vuodeosastolta – ja tämä ei todellakaan ole mitään ylidramatisointia, vaan minulla on aikaisempaa kokemusta erittäin pahasta burnoutista, joka johti yli vuoden kestävään sairaslomaan.

Luulin tosissani pystyväni opiskeluun töiden ohella ja tämä olisi ehkä jopa onnistunutkin, jos yhtälö olisi ollut perus palkkatyöläinen + opiskelija. Mutta kun yhtälö on se, että olen yrittäjä + opiskelija, niin tämä tuntui tekevän asiasta miljoona kertaa vaikeampaa. Kun yrittäjyys ei vain ole asia, josta voi ns. leimata itsensä työpäivän päätteeksi ulos, vaan olen tasan tarkkaan sen 24/7 yrittäjä, elämässäni ei ole termiä ”vapaapäivä”. Toki koulun myötä vähensin töitäni ja alkuun tämä sujuikin, kunnes yhtäkkiä koulua alkoikin olemaan niin paljon, että jouduin alkaa karsimaan töistä vielä entisestään. Tämä aiheutti oravanpyörän, missä työjutut jäävät rästiin, rahaa ei tule, ja energiaa ei ole niin töihin, eikä kouluunkaan.



Tähän kaikkeen kun yhdistää vielä sen, että menimme tosiaan mieheni kanssa elokuussa naimisiin ja jokainen voi kuvitella millainen rahareikä ne häät on, niin koko tämä yrittäjyys/koulu/hää-kombo on ajanut meidän koko taloutta alas, puhumattakaan fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistani. Ehkä jos koulun aloittaminen ja häät ei olisi tapahtuneet samaan aikaan, niin tilanne olisi voinut olla toisenlainen, mutta turha tässä on enää jossitella, kun kaikki on jo tapahtunut – ja onneksi onkin tapahtunut, en kadu tippaakaan sitä, että häät pidettiin tänä vuonna, sekä olen tyytyväinen, että uskalsin toteuttaa unelmiani opiskelujen suhteen, koska parturi-kampaajan ammatti on ollut aina haaveeni. Elämässä kaikki ei vain valitettavasti mene aina suunnitellusti ja nyt tulin pitkän pohtimisen ja liiankin pitkittyneen fyysisen ja henkisen huonon olon päätteeksi siihen, että jostain on karsittava – ja koska yrittäjyys takaa elantoni, joutui valitettavasti silmätikuksi kouluni.

Menin eilen surullisin mielin koululle juttelemaan tästä asiasta, olin pohtinut tätä jo pidempään ja luulin alkuun, että vaihtoehtoni on joko suorittaa se koulu hammasta purren ja jatkaa vain samaa rataa, tai sitten lopettaa kokonaan. No onneksi tähän löytyi sitten välivaihtoehto, eli keskeytys. Sain nyt vuoden lisäaikaa, keskeytän opiskeluni toistaiseksi, mutta voin vuoden sisään jatkaa uudelleen käytännössä siitä, mihin olen nyt jäänytkin. Pieniä muutoksia on toki tulossa, koska vuodenvaihteessa on tulossa muutoksia koko opetussuunnitelmaan alaa koskien, mutta nämä ovat sitten myöhemmän ajan murheita. Tämä ratkaisu on ehdottomasti parempi, kuin kokonaan lopettaminen, koska en todellakaan olisi tahtonut lopettaa kokonaan (mutta luulin sen vain olevan ainoa vaihtoehto). Tiedän, että ennen ensi syksyä en pysty todellakaan edes kuvitella meneväni takaisin koulun penkille, mutta lohduttavaa on se, että nyt minua odottaa se vaihtoehto, että saan suoritettua opiskeluni loppuun – kaikessa on kuitenkin koko ajan ollut kyse siitä, että saan laajennettua osaamistani ja samalla yritystoimintaani.



Eniten kaikessa harmittaa se, että miksi itsellensä on välillä niin vaikea myöntää, ettei yksinkertaisesti vain pysty kaikkeen ja vaikka tietää, ettei kaikki ole nyt hyvin, niin siitä huolimatta vain jatkaa ja jatkaa – ehkä sitten juuri niinkin pitkälle, että seuraava etappi on se totaalinen loppuunpalaminen. Minulla oli vielä eiliseen saakka oikeasti niin luuseriolo ja pelkäsin, että miten ihmiset reagoivat tähän ja olenko päätösteni takia vain yksi iso luuseri. Kyseessä on kuitenkin ”vain” toisen asteen koulutus, enkä pystynyt siihenkään puoltaa vuotta pidempään… Oltuani kuitenkin koululla juttelemassa tästä, ymmärsin, että ehkä kannattaa vain nyt lopettaa se itsensä syyllistäminen, koska se oma hyvinvointi on kuitenkin niin tärkeä asia, koska miten sitä muuten kykenee mihinkään, jos on henkisesti (ja fyysisestikin) aivan romuna.

Kävin opettajani kanssa keskusteltuani tyhjentämässä kaappini ja kun kävelin takaisin autolle, iski jostain vain niin suuri huojennuksen tunne. Tänään oli outoa herätä, kun tiesin, ettei illalla olekaan koulua, vaan tänään on ihan oikeasti vain töitä. Ja jostain syystä se kaikki kouluun mennyt energia tuntuu olevan mennyt nyt siihen, että saan omaa bisnestä rullailemaan hiljalleen samaan tahtiin, miten se on aiemminkin toiminut ennen opiskeluja.


NEULE – H&M
KENGÄT – H&M
TAKKI – LINDEX
LAUKKU – MICHAEL KORS

Asukuvissa viime isänpäivänä päällä ollut erittäin yksinkertainen rento oversize neuleasu.

Kaiken tämän edellä kertomani lisäksi meillä on myös perheeni sisällä aika rankkoja hetkiä meneillään, sekä todennäköisesti ollaan menossa valitettavasti kaiken kanssa vain pahempaan päin. Tämänkin takia koin tänään aamulla, että tein enemmän kuin oikean päätöksen koulun keskeyttämisen suhteen, nyt on aika keskittyä oikeasti siihen omaan hyvinvointiin, sekä samoin myös perheeni hyvinvointiin ja tukemiseen. Blogissa on aiheet ollut ehkä vähän synkempiä viime aikoina, mutta näiden avautumispostausten tasapainoksi on tulossa niitä pinnallisempia hömppäjuttujakin välillä, en tahdo käyttää kaikkea aikaani myöskään surussa ja negatiivisuudessa vellomiseen, vaan esim. juuri blogin avulla voin yrittää löytää niitä kivoja ja iloisia juttuja, sekä yrittää pysyä positiivisena.

2 kommenttia:

  1. Moi Laura!

    Päädyin lukemaan sun blogia hääpostausten takia, sillä olen itse menossa naimisiin kesällä 2019. Olen löytänyt täältä paljon inspiraatiota.

    Musta on myös hienoa, että uskallat kirjoittaa rankoistakin asioista! Omasta jaksamisesta huolehtiminen on supertärkeää, eikä sillä ole mitään tekemistä luovuttamisen kanssa. Enemmin voit ajatella, että oot ottanut askeleen eteenpäin juuri itsesi takia.

    Ihanaa joulun odotusta ja toivottavasti stressi helpottaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, ihana kuulla jos hääpostauksista on ollut hyötyä! :)

      Huomasin kommenttisi vasta nyt, tämä oli jostain syystä mennyt täysin ohi. Nyt tuntuu jo siltä, että koulun keskeyttäminen oli enemmän kuin oikea päätös ja enää ei ole todellakaan mikään luuseriolo, vaan ehkä juurikin tuollainen, että olen tehnyt hyvän päätöksen ja uskaltanut tehdä sen itseni ja oman hyvinvointini takia. :)

      Poista

Latest Instagrams by @risingmess