ME TOO - KUN EI TARKOITTAA EI

17.10.2017
Mietin pitkään, että kirjoitanko tästä nyt vai en, vaihtoehtona oli julkaista postaus parista uudesta kosmetiikkahankinnastani, mutta ajattelin heittää nyt lusikkani soppaan ja astua epämukavuusalueelle. Painotan tähän alkuun nyt heti samaa, mitä moni muukin, tämä asia ei todellakaan kosketa vain naisia ja tästä aiheesta pystyisi puhumaan niin monesta eri näkökulmasta, mutta tällä kertaa otan kantaa vain ja ainoastaan kampanjan mukaan naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä/väkivallasta ja kerron nyt omista kokemuksistani.

#MeToo -kampanja

"If you’ve been sexually harassed or assaulted write ‘me too'". Linkkaan tähän alkuun vielä uutisen, jos kampanjan tarkoitus on epäselvä ja asiasta haluaa lukea lisää, uutinen aiheeseen liittyen löytyy tästä.

Jos pukeudun kesällä shortseihin ja toppiin, se ei tarkoita, että olen pukeutunut "Sinua" varten.

Pohdin nyt tovin, että miltä kannalta lähden lähestymään tätä asiaa, sillä omakohtaiset kokemukset asiasta ulottuvat ihan viime päiville saakka ja asia on valitettavasti erittäin ajankohtainen omassa elämässäni. Mainittakoon vielä, että ennen kuin joku alkaa draamanjanoisena pohtimaan omaa parisuhdettani tämän postauksen kantavana tekijänä, niin oma mieheni ei liity asiaan millään tavoin.

Aloitan nyt siitä, että ensimmäinen tunne mitä koen tätä aihetta ja omakohtaisia kokemuksiani ajatellessa on häpeä. Tunne, mitä juuri minun ei todellakaan pitäisi kokea tämän asian kanssa, mutta siitä huolimatta se on päällimmäisenä tunteena kaiken muun patoutuneen tunneryöpyn seassa. Ensimmäisiä ajatuksia tämän postauksen kirjoittamisesta oli, että mitä jos joku nyt ajattelee, että pidän itseäni varmaan erityisen kauniina ja haluttavana, ja nostan itseni nyt jalustalle ja kirjoitan siitä, kuinka miehet roikkuvat persuksessani kiinni, vaikka todellisuudessa joku olisi vain vilkaissut nopeasti kaupan kassajonossa. Eli käytännössä joku nyt vain päättää, että en ole tämän aiheen ”arvoinen” ja haluan nyt tuoda esille sen, että joku on vaikkapa vähän vilkuillut perääni… Ehkä tällaisten ajatusten takia tästä asiasta vaietaan ja naisten on vaikea puhua asiasta - tämä on sairasta, että minä, tai kuka tahansa joutuu miettimään asiaa jotenkin niin, että onko sitä nyt muiden mielestä vain huomionhakuinen narsisti, vaikka todellisuudessa olisikin tilanteen uhri.

En ole kokenut ikinä fyysistä seksuaalista väkivaltaa, enkä edes yritä ymmärtää mitä sellaista kokenut henkilö joutuu tuntemaan ja millaisten ajatusten kanssa hän joutuu painimaan, todennäköisesti vielä koko loppuelämänsä. Olen kuitenkin kokenut seksuaalista häirintää ja jos omat kokemukseni ja ajatukseni tämän kanssa aiheuttavat jo nykyisen tunteiden sekamelskan pääni sisällä, on tämä aihe todellakin puhumisen arvoinen.


Millä tavoin seksuaalinen häirintä sitten ilmenee?

Joskus se alkaa ihan pienestä, ehkä tarkoituksena oli vähän flirttailla, mutta kun toinen ei lähdekään siihen mukaan, on se kolaus egolle ja yritetään kahta kovemmin. Joskus se menee niin pitkälle, että tuntuu kuin eläisit universumissa, missä "ei" tarkoittaa "joo" ja sinut häpäistään läpsäisemällä/puristamalla takamustasi. Tämän jälkeen olet tietenkin "huora", "lehmä" tai vaikkapa "lutka", kun et haluakaan lähteä lähimpään vessaan avaamaan haarojasi tuntemattomalle miehelle. Tai se oma lempparini: "mitä vittua säkin luulet olevas?"

Yllä mainitut esimerkit yleensä tapahtuvat esim. baarissa, mutta vastaavaa on tapahtunut ihan julkisillakin paikoillakin keskellä päivää, jolloin tilanteeseen ei ole liittynyt alkoholia. Toki sillä, että onko alkoholia nautittu vai ei, ei ole mitään väliä - "sori mä oon/olin vähän kännissä" ei ole mikään pelastava lausahdus ja anna anteeksi mitään.

Olen aikaisemmin kertonut blogissani elämästäni ilman alkoholia, ja siitä, kuinka juomattomuudestani huolimatta käyn kuitenkin ulkona ja olenkin usein kuskina ystävilleni. Olen käynyt lukemattomat kerrat mm. seuraavanlaisen keskustelun:

*Tapahtumapaikkana on yleensä baaritiski*

Mies: "Mitäs sä, miten menee?"
Minä: "Tässä odotan vuoroani, että saan tilattua yhden limpparin".
Mies: "Mä tarjoon sulle juoman, ota mitä haluut".
Minä: "Kiitos, mutta ei kiitos. Mä voin ostaa itse oman limuni".

Yleensä tässä vaiheessa käännyn kohteliaasti pois ja jatkan baarimikon tuijottamista siinä toivossa, että olisi oma vuoroni. Yleensä tässä vaiheessa tulee se ensimmäinen "kosketus", kun mies kääntää minut takaisin itseensä päin.

Mies: "Siis mä voin oikeesti tarjota sulle, mä ostan sulle nyt juoman, otatko sä vaikka siideriä?".
Minä: "Ei tarvitse, mä meen mun kavereiden kanssa tonne meidän pöytään heti kun saan itse ostettua ton limpparin. Kiitos edelleen, mutta ei kiitos".
Mies: "Mulla ei oo rahasta kiinni, et kyl mä voin hei ostaa, mitä sä otat?"

Yleensä tässä vaiheessa en jaksa enää olla kohtelias, jos toinen vain jatkaa inttämistä ja olen kuitenkin sen verran suorasanainen, että sanon sitten tasan tarkkaan lopulta sen mitä ajattelen.

Minä: "Mä en tiedä miksi sä tahdot tarjota mulle juoman, sillä mä kieltäydyin jo paristi, mä seurustelen/olen naimisissa ja mä menen heti mun kavereiden luokse meidän pöytään, kun saan ton mun limpparini tosta".

Joskus tässä vaiheessa toinen tajuaa, pyytää anteeksi ja tilanne on ihan ok. Valitettavasti kuitenkin moni kokee tässä vaiheessa jostain kumman syystä tarvetta puolustautua, olinhan nyt törkeästi muuttanut äänensävyäni päättäväisemmäksi (samanlaiseksi, miten toinen oli alusta saakka keskustellut).

Mies: "No ei mulla oo mitään taka-ajatuksia hei, mä halusin vaan tarjota juoman".

Sori vaan, mutta yeah right... Joskus joku tajuaa vielä lopettaa tässä vaiheessa, mutta liian usein on tilanne jatkunut seuraavasti.

Mies: "...Mut hei miksi sä oot sit yksin tässä, tai siis monihan vaan pitää sormustakin sormessa, vaikka olis sinkku, mistä mä tiedän ettet säkin? Ja mua ei haittaa jos oot naimisissa..."

Joo, mutta kun itseäni kyllä haittaa.

Ja sitten se lähtee, nämä keskustelut ovat päättyneet pahimmillaan siihen, että on puristettu takamuksesta, on vedetty väkisin lähemmäksi, yritetty nostaa hametta/mekkoa tai vaihtoehtoisesti haukuttu edellä mainituin haukkumanimin tai juurikin lytätty maan tasalle ja kysytty sitä, että kuka luulen olevani. Olen myös yhtäkkiä "ylimielinen", "vitun ruma, kuka vittu ees haluais sua" tai "itte oot siinä tolleen tyrkyllä, vittuako sit siinä kiusaat tolla hameellas, jos et haluu mitään".

Kaiken tällaisen kanssakäymisen lisäksi löytyy aina niitä random lääppijöitä, esim. yrittäessäsi päästä ihmisten ohi sinne ystäviesi luokse pöytään, saattaa matkalla jonkun käsi käydä taas siellä takamuksesi paikkeilla ja tästä hämmentyy niin paljon, että ei oikein tiedä miten pitäisi reagoida, yleensä et edes nää kenen käsi se oli. Eli taas tapahtuu se edelläkin mainittu; joku muu tekee väärin, mutta koet siitä itse häpeää.

Tämä yllämainittu on monelle varmasti tuttua ja valitettavasti tätä joutuu todistamaan niin omalla kohdalla, kuin ystävieni, tai muiden naispuolisten kanssajuhlijoiden kohdalla ihan liian usein.


Aina se tapahtumapaikka ei ole kuitenkaan baari

Tällaisen baarikäyttäytymisen lisäksi olen viimeisten kuukausien aikana kokenut ihan liian monta kertaa oloni ahdistuneeksi yhden ja saman mieshenkilön toimesta, jonka kanssa joudun väkisin olemaan tekemissä ja tilanne on karannut käsistä niin, että olen joutunut ottamaan asian puheeksi ns. ylemmän tahon kanssa. Inhottaa kirjottaa nyt näin "salaperäisesti", mutta asiaan liittyy muitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa ahdistelua samalta henkilöltä ja tilanne on nyt selvityksen alaisena. Mitään ei ole tapahtunut fyysisellä tasolla, mutta ihan samanlailla ne sanotut asiat, (yksipuoliset) flirttailut ja katseet, sekä häikäilemätön tuijottaminen saa olon epämukavaksi, tekee ahdistuneen fiiliksen ja saa tuntemaan sitä häpeää ja sitä, että tilanne ei vain yksinkertaisesti ole hyväksyttävä.

Siinä vaiheessa, kun joudut kirjaimellisesti juoksemaan piiloon (esim. vessaan), esittäväsi puhuvasi puhelimessa tai pahimmillaan jäät vain kotiin, koska et halua kohdata niitä epämiellyttäviä tuntemuksia, mitä se toinen saa aikaan tekemisillään, on kyseessä oikeasti paha tilanne. Itsensä kokeminen ns. likaiseksi, tahratuksi ja häpeälliseksi ei ole normaalia ja mitä enemmän tälle henkilölle on asiasta sanottu, sitä pahemmaksi se tuntuu menevän. Tuntuu kuin se "ei" olisi vain bensaa liekkeihin. Kuten sanoin, mitään ei ole tapahtunut fyysisellä tasolla, mutta siinä se pelko piileekin, mitä jos joku päivä se tilanne ei jää enää siihen sanomiseen tai katseeseen, vaan se meneekin pidemmälle.

Aina ei ole kyse uudesta tuttavuudesta, vaan joskus se henkilö voi ollakin joku sinulle entuudestaan tuttu - vuosien aikana on muutama (nykyään entinen) tuttu/kaverin kaveri lähestynyt myös epäsopivasti tai sanonut asioita, jotka eivät todellakaan olleet millään tavoin hyväksyttäviä. Tämä on yleensä johtanut siihen, että minut on lopulta nolattu koko kaveriporukan edessä tai haukuttu taas samoilla haukkumasanoilla, mitä aiemmin jo mainitsin.

Punaiset huulet eivät tarkoita sitä, että haluan jättää niillä "Sinuun" jälkeni.


Pukeutumiseni ei ole syy tulkita yhtään mitään

Esim. kesäisin käytetään hameita ja shortseja, se ei tarkoita, että olen pukeutunut niin, koska haluan viedä sinut lähimpään vessaan ja antaa tehdä minulle mitä ikinä haluat. Pukeudun lähtökohtaisesti sään mukaan, sekä niin, että itselläni on hyvä olla ja pidän itse vaatteistani, sama koskee meikkiäni ja tapaa, miten olen hiukseni laittanut - en tee sitä kenenkään miehen takia. En pukeudu edes oman mieheni takia, mieheni kyseenalaistaa varmaan puolet omistamistani vaatteista, mutta ymmärtää oman intohimoni pukeutumiseen ja muotiin.


Nauraminen ei tarkoita mitään, joskus se voi olla jopa merkki perääntyä

Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta joskus ihminen menee paniikissa hämilleen ja yrittää peittää sen hermostuneesti nauraen. Olen itsekin ollut usein tilanteessa, missä olen yrittänyt viimeiseen saakka olla kohtelias, vaikka olen kokenut mieshenkilön sanomiset hyökkäävänä ja ahdistavana, ja typerästi "nauranut" hermostuneena, samalla kun jokainen aivosolu miettii pakokeinoa. Yleensä kun tilanteesta on päässyt pois, on syke korkea ja naurusta ei ole tietoakaan, pikemminkin itkun ja suuttumuksen välimuodosta.

Jos tanssin tanssilattialla ystävieni kanssa, se ei ole kutsu tarttua lanteisiini ja vetää minut itseäsi kohti

Tämä on pöyristyttävää, tätä on tapahtunut niin itselleni, kuin ystävilleni, sekä olen lukemattomat kerrat todistanut, kun joku tekee näin jollekin minulle tuntemattomalle naiselle. Oma ymmärrykseni ei riitä käsittämään, että mitä jonkun henkilön päässä voi liikkua, jos koet olevasi jollain tapaa oikeutettu koskemaan toista ilman minkäänlaista lupaa, sekä ylipäätänsä se, että vain syöksyt tilanteeseen takaapäin yllättäen.

"Ei" tarkoittaa "ei"

Tätä ei voi nyt enää kauheasti paremmin selittää, "ei" on "ei" ja se ei siitä muutu. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta kajota toiseen ihmiseen, eikä vetää mitään johtopäätöksiä toisen pukeutumisesta, hymyilystä tai katseista. Jos suusta tulee sana "EI!", sitä se myös tarkoittaa. Ties monesti olen itsekin jutellut ystävieni kanssa, nauranut heidän jutuilleen ja samalla sattunut katsomaan muualle ja luonut vahingossa katsekontaktin mieshenkilön kanssa. Tämä on saatettu tulkita "toi muija niin haluaa mua" -mietteellä ja myöhemmin on lähestytty sen oman tulkinnan varjolla - todennäköisesti se keskutelutuokio on päättynyt lopulta vielä siihen, että "mitä sä annat ymmärtää, jos et kuitenkaan anna".

--

Painotan vielä näin loppuun sitä, että kirjoitin postauksen tosiaan omista kokemuksistani ja tämän "Me too" -kampanjan aiheen mukaisesti, eli naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta ja/tai väkivallasta. Aihe on tärkeä kaikkien kokemana, niin sukupuoleen, kuin seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, sitä ei pidä missään nimessä vähätellä. Kyseessä ei ole myöskään mikään kilpailu, luin muutamia kommentteja aiheeseen liittyen ja näinkin tärkeä aihe sai jo osakseen kritisointia siitä, että naiset nyt kilpailevat siitä, että ketä on ahdisteltu eniten. Olin saanut tämän postauksen valmiiksi, kun näitä erehdyin lukemaan ja törmäsin myös noihin mietteisiin, mitä itse jo alussa pohdin: "Nyt ne tuo esille sitä, että ne on niin haluttuja, kun joku vähän jotain juttelee...". Juttelun ja ahdistelun välillä on aika suuri ero ja jos jollekulle tämä on joku kilpailu, niin olen sanaton.

Olen monesta asiasta sitä mieltä, että niistä ei kannata vaieta, niin oman hyvinvoinnin takia, kuin juurikin sen, että pystyy tuomaan asioita muiden tietoisuuteen ja toivottavasti saada edes yhdenkin ihmisen muuttamaan toimintatapojaan tai ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. 

Tämä postaus oli nyt vähän synkempi aihealueeltaan tänne blogin puolelle, mutta sitäkin tärkeämpi. Julkaisen sen kosmetiikkapostauksen myöhemmin, tämän päivän osalta pyhitetään blogikirjoitus vain tälle aiheelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Latest Instagrams by @risingmess