COWGIRL JACKET

13.10.2017
Mitä rumempi henkarissa, sen parempi päällä, eikö? Tämä kultainen sääntöni toimii yllättävän usein vaatteiden kohdalla, olen lukemattomia kertoja ollut vaatekaupassa, nähnyt vaatteen, mistä ensimmäinen reaktio on naurahdus ja kauhistelu, mutta lopulta huomaanki miettiväni sitä vaatetta ja päädyn sovittamaan sitä. Lähes aina kun näin käy, vaate onkin lopulta kaikkea muuta, mitä ensireaktioni sen kohdalla oli. Yleensä rakastun vaatteessa siihen, että se on lopulta niin "ruma", että se on (ainakin omasta mielestäni) älyttömän hieno.

Näin kävi loppukesästä, kun siskoni oli käymässä Suomessa (hän asuu Amsterdamissa) ja kävimme pyörähtämässä kaupoilla. Olimme Zarassa ja bongasimme mallinuken päältä takin, josta molemmille tuli ensimmäisenä "ai kauhee, kato miten järkky" -reaktio. Molemmat jäivät kuitenkin tuijottamaan takkia ja taas oli ensireaktiosta huolimatta vaate alkanut muotoutua päässä rumasta ankanpoikasesta joutseneksi. 



Sovitin takkia siskoni kanssa ja todettiin lopulta, että se on sittenkin aika makea - näin oli yllättäen molempien mielet muuttunut. Päätin kuitenkin jättää takin kauppaan, vaikka ajatus sen kassalle viemisestä alkoikin kutkuttamaan, takki tuntui ihanalta päältä ja sen erilaisuus viehätti todella paljon. Olen kuitenkin yrittänyt jo parin vuoden ajan harkita vähän paremmin ostoksiani, jotta välttyisin hetken mielijohteilta ja vaatekaappini ei täyttyisi käyttämättömistä vaatteista, joissa kaikissa roikkuu hintalaput.

Yleensä, jos joku vaate/asia onkin vain se hetken mielijohde, niin kyllä se unohtuu nopeasti, tämä takki kuitenkin tuntui kutkuttelevan mieltä seuraavanakin päiväni ja lopulta huomasin olevani taas sovittelemassa sitä. Myyjäkin tuli kovasti takkia kanssani siihen pohtimaan, mutta kävin vieläkin päänsisäistä kamppailua siitä, että käytänkö tätä oikeasti vai en. No, takki jäi taas kerran kauppaan, mutta arvatkaas vaan olinko taas seuraavana päivänä sitä ruokakauppareissun yhteydessä sovittelemassa - ja ei, en osannut edelleenkään päättää, vaatekaappini on täynnä erilaisia syksytakkeja ja järki sanoi, että en välttämättä tarvitsisi uutta takkia...



Kun lopulta olin miljoonannen kerran (tai siltä se ainakin tuntui) takkia sovittamassa, oli äitini kaupoilla mukana ja äidillänikin oli takkiin samanlainen reaktio, mitä itselläni aluksi: ruma, mutta sittenkin aika kiva. Siinä vaiheessa, kun mallailin takkia peilin edessä ja tämä sama myyjä (kenen kanssa takkia aiemminkin pohdin) kävelee ohi ja huikkaa, että ei helkutti, vieläkö pohdin takkia, niin äitikin toteaa, että nyt on aika kävellä sen kanssa kassalle. Ja niin lopulta teinkin ja ai vitsi miten onnellinen olinkaan siitä, kun lopulta sain kotiuttaa sen.

Normaalisti en todellakaan mieti näin kauaa ostosten kanssa, vaikka saatankin jättää yhden kerran vaatteen kauppaan, mutta jos todella koen tarvitsevani sen yön yli pohtimisen jälkeen, käyn sen ostamassa. Toisaalta voin kerrankin olla ylpeä siitä, että tämä oli ainakin erittäin harkittu ostos, eikä mikään hetken mielijohde. Harvoin sitä saa myöskään näin suuren selostuksen tehtyä yhdestä takin ostamisesta.



TAKKI: ZARA
KIMONO: MANGO
TOPPI: PRIMARK
FARKUT: GINA TRICOT
KENGÄT: DINSKO

Mieheni totesi takistani, että se on rumin kolttu, mitä hän on koskaan nähnyt, mutta yleensä tämmöinen kommentti mieheltäni varmistaa jollain kierolla tavalla sen, että tein juurikin oikean ostoksen. Olen siitä myös aiemmin kirjoittanut, että tärkeintä on vaatteiden kanssa se, että itse viihtyy niissä ja itse on tyytyväinen siihen, miltä vaatekappale päälläsi näyttää, sillä ei pitäisi olla ikinä mitään väliä, jos joku muu ei välttämättä allekirjoita tyylivalintojasi.

Rakastan tätä rumilustakkiani, olen käyttänyt sitä ihan älyttömästi ostamisen jälkeen, joten tästä ei todellakaan tullut hutiostos, joka olisi jäänyt lopulta käyttämättä ja hukkunut vaatekaappiin muiden vaatteiden joukkoon. Ja muusta asusta olikin tullut aiemmin oma postauksensa, siihen pääset tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Latest Instagrams by @risingmess