BROOKLYN BRIDGE THROWBACK

1.10.2017
Pictures: New York, September 2016.

Luvassa paluu New Yorkiin asukuvien muodossa - näitä lupailinkin ensimmäisessä postauksessa. Tasan vuosi sitten, viime vuoden syyskuussa olin äitini kanssa New Yorkissa (ensimmäinen kerta minulle ja ties monesko jo äidilleni). Olen ollut aiemmin Los Angelesissa ja pakko kyllä sanoa, että Los Angeles Hollywood-kyltteineen on enemmän omaan makuuni. Rakastan kaupunkilomailua, mutta en tiedä oliko New York lopulta sen kaiken rahan arvoinen - reissu oli erittäin hyvä, mutta en tiedä koenko tarvetta välttämättä kokea New Yorkia uudestaan (toki jos joku maksaa reissuni, niin adios, olen se turisti, jolla on "I love New York" -paita päällä). Jokaisella on varmasti se oma mielikuva New Yorkista, mikä on muodostunut kaikista elokuvista ja sarjoista, ja ehkä kaiken tämän takia se oli lopulta pieni pettymys, odotin jotain enemmän. Jos kuitenkin alkaa vertailemaan tähän Helsingin kaupunkikuvaan, niin onhan se New York nyt aika mahtipontinen.

Odotin New Yorkilta ehkä sitä, että näen katukuvassa älyttömän tyylikkäitä ihmisiä ja saan haukkoa henkeäni, kun vastaan kävelee toistaan upeampia ihmisiä (miten niin ne sarjat ja elokuvat oli muokannut sitä mielikuvaa...). Todellisuudessa vastaan kävelee turisteja toisensa perään ja vaikka kuinka yritit etsiä silmillä niitä tyylikkäitä ihmisiä, niin ainoa mitä näät turistien lisäksi, on erilaisiin asuihin sonnustautuneita ihmisiä, jotka yrittävät tunkea kanssasi kuviin ja pyytää rahaa tästä.

Kaikki se pumpulikuva New Yorkista hälveni kyllä viimeistään sen (hajun) mukana, kun käveli alkuillasta kaduilla ja kaikista ravintoloista oli nostettu älyttömät määrät jätesäkkejä kadunvarteen odottamaan yöllistä roska-autoa. Yövyimme Time's Squaren vieressä CitizenM -hotellissa (vahva suositus tälle muuten) ja koska olimme yhdellä pahimmalla turistialueella, oli tottakai niitä ravintoloita joka kulmassa ja niitä roskasäkkejä tämän takia pilvin pimein.


Oli se New York onneksi muutakin kuin pelkkää roskasäkkiä, ehkä eniten rakastuinkin juuri siihen Times Squareen ja vielä onnellisemmaksi minut teki se, että keskellä Times Squarea on Forever21 -vaatekauppa (joka oli auki kahteen saakka yöllä). Voitte vaan arvata, missä vietimme jokaisen illan. 

Rakastan shoppailla, suunnittelen reissuni sen mukaan, että olen valmis sijoittamaan rahaa hyvään majoitukseen ja sitten siihen shoppailuun, millään muulla ei ole niin väliä. Lomailen yleensä samassa paikassa useamman kerran, ensimmäisellä kerralla on hyvä käydä katsomassa vähän enemmän kaupunkia (ja etsiä tietenkin parhaat shoppailupaikat) ja tämän jälkeen reissuun voi lähteä aina vaan tyhjien matkalaukkujen kanssa vaatekaapintäydennys mielessä. Vaikka Times Squaren Forever21 olikin unelma, löytyy kauppa onneksi myös lähempääkin, sillä suosimani parin päivän shoppailureissut New Yorkiin tehtynä ei ole ehkä se fiksuin vaihtoehto ajallisesti tai rahallisesti.


Lähes koko asuni on Forever21:sta, kuvissa oleva mekko on yksi lempparimekoistani koskaan. Näitä kuvia on hauska katsoa näin vuotta myöhemmin, olin juuri tuolloin laihduttanut niin paljon, etten ollut vuosiin ollut tuon kokoinen. Tämä näkyy mielestäni kuvista, olin pitkästä aikaa todella itsevarma ja rakastin tuota koko asukokonaisuutta yli kaiken. Olen koko aikuisikäni kamppaillut painoni kanssa, olin nuorempana kilpaurheilija ja aina tosi hyvässä kunnossa ja täysi-ikäisyyden jälkeen lopetin kaiken urheilun ja söin sitten senkin edestä. Jossain vaiheessa sitä vaan luovuttaa ja toteaa, että ei sitä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi ja syö vaikkapa lämpimikseen yhden suklaalevyn, ellei toisenkin. Monta vuotta siinä meni ja lopulta pari vuotta sitten sain itseäni kunnolla niskasta kiinni ja päätin muuttaa elämäntapani täysin. Näiden kuvien aikaan olin tiputtanut jo lähemmäs 30 kiloa painoa siitä, mitä olin ollut pahimmillani ja se kyllä huokui omasta itseluottamuksesta.

Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan vielä paljon, tästä riittää jauhamista monen postauksen edestä ja prosessi oman kropan kanssa on vieläkin kesken. Vaatekokoni on pienentynyt näistä vuoden takaisista kuvista tähän päivään mennessä entisestään ja elän edelleenkin uusien elämäntapojeni mukaan. Tavoitteena olisi löytää suurempi innostus liikuntaan, sillä toistaiseksi olen tehnyt suurimman työn pelkällä ruokavaliolla.

Nämä kuvat tuovat aina hyvän mielen ja niistä tekee tärkeitä se, että näiden kuvaushetkellä itsestäni tuntui siltä, että vihdoinkin on hyvä olla vuosien murehtimisen jälkeen ja uskallan pitkästä aikaa pukeutua johonkin muuhunkin, kuin vain mahdollisimman peittävään vaatteeseen. Toisaalta sen oman kropan ei pitäisi vaikuttaa millään tavoin itseluottamukseen, mutta omalla kohdallani se kyllä menee täysin niin, enkä ala valehtelemaan asiasta. Ehkä tätä omaa ajatusmaailmaa vaikeuttaa osaksi myös se, että työskentelen ja opiskelen niin ulkonäkökeskeisellä alalla. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että voin fyysisesti paljon paremmin, mitä hiilariähkyssä kymmeniä kiloja isompana. No, tästä riittää mielipiteitä joka lähtöön ja myös omia mietteitäni niin paljon, että säästän niitä tuleviin postauksiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Latest Instagrams by @risingmess